Päällikön blogi

 

Palokuntien tulevaisuus?

Vapaaehtoistoiminta on ihmisen omaehtoisesti valitsemaa omilla motiveilla toteutettavaa toimintaa. Vapaaehtoinen palokuntatoiminta, onko sen vetovoima vapaaehtoisuus? Mikä sitouttaa ihmisiä nykyään? Vapaaehtoista pelastustoimintaa kun ei voi vain kuukausittaisella avustuksella hoitaa pois mielestä. Se on konkreettista toimintaa, lähimmäisen apua.

Toteutettujen kyselyiden ja aivoriihen (OK-opintokeskus) mukaan nykynuoret ovat kiinnostuneita vapaaehtoistoiminnasta mutta eivät halua sitoutua pitkäkestoiseen toimintaan vaan haluavat mieluummin tehdä spontaanisti ja lyhyitä jaksoja vapaaehtoistoimintaa. Vapaaehtoisten palokuntien hälytystoiminta on täysin päinvastaista, pitkäkestoista sitoutumista vaativaa toimintaa. Onko tässä yhtälössä tulevaisuutta?

VPK-toiminta on muuttunut viime aikoina, eikä pelkästään hälytystoiminta vaan myös kaikki sen ympärillä. Vaatimustasot ovat korkeammalla kuten niiden pitääkin olla mutta huomioidaanko niissä kaikki toiminnanmuodot ja voimavarat? Voidaanko hälytystoimintaa tuottaa ilman yhdistystoimintaa? Riittääkö palokuntayhdistysten voimavarat pyörittämään vaadittavia suoritteita? Lisäksi tunnustetaanko ja hyödynnetäänkö tukitoimintoja osana vapaaehtoista palokuntaa? Voidaanko oikeasti sanoa että pelastusalalla on kolmannen sektorin toimijoita kun raha ohjaa nykyään monesti toimintaa. Toteutetaanko enää aitoa kansalaistoimintaa koska vapaaehtoisia palokuntia, sen kaikissa muodoissa, tarvitaan vai ovatko palokunnat vain muuttuneet tuottamaan palveluita joita pyritään myymään niitä tarvitseville?

Sopimuksellisuus tuo varmuutta ja laatua sovittuihin asioihin ja toimintaan. Mutta mitä kun sopimus kattaa vain jäävuoren huipun toiminnasta? Kunnianhimo ja kilpailu ovat tärkeitä toiminnan kehittämisenkin kannalta mutta ne voivat myös koitua koko toiminnalle haitaksi. Pieni kilpailu vapaaehtoisten palokuntien välillä on tervetullutta mutta se ei saa muuttua veriseksi kilpailuksi jossa tarkoituksena on ”päästä eroon kilpailijoista”. Onko toisen vapaaehtoisen palokunnan toiminta arvokkaampaa kuin toisen, ja miten mitataan kenen toiminta on vaikuttavinta ja parasta? Onko siihen tarvetta? Mikä onkaan meidän kaikkien yhteinen tavoite toiminnassa?

Tulevaisuus näyttää, miten pelastusalan kolmannen sektorin toiminnan käy nopeatempoisessa yhteiskunnassa. Toivon että jokaista pelastusalan toimijaa arvostetaan ja kehitetään yhteistyössä toiminnan muotoja.

After all ”paras onnettomuus on se jota ei tapahdu”!

 

Päällikkö

 

 

 

Share Button